Väinö Linnan sentenniaalin kunniaksi olen väkevästä yrityksestä huolimatta ajautunut lukemaan uudelleen kansalliskirjailijan tuotantoa ja viime viikonloppuna vuorossa oli magnum opus eli Tuntematon… pari viikkoa etuajassa, myönnettäköön, mutta menköön. Kirjan kyytipojaksi katselin Netflinxistä valtakunnan satavuotisiksi kolme vuotta sitten valmistuneen Aku Louhimiehen filmatisoinnin ”editor’s cutin” eli sen viisiosaisen neli- ja puolituntiseksi venytetyn version, joka muuten kokonaisuutena ylittää ainakin nyt viimeistään omissa kirjoissani Laineen klassisen 1955 tulkinnan.
Sarjan neljännessä osassa kuvataan vuoden 1943 Syvärin asemasotavaihetta, jossa joukot vähitellen tylsistyvät tappiomielialoihin samalla veistellen lampunjalkoja ja viilaillen potkurinlapoja sormuksiksi.
Jaksossa seuraillaan myös konekiväärikomppaniaan täydennysmiehenä saapuneen sotamies ”valistusupseeri” Honkajoen edesottamuksia ja pyrkimyksiä ikiliikkujan valmistamiseksi. Juho Milonoffin hieman vinksahtanut tulkinta Honkajoen hahmosta on muuten erittäin hyvä esimerkki koko Louhimiehen toteutuksessa mielestäni erityisen onnistuneesta sukupolviroolituksesta. Aika tarkkaan jakson keskivaiheilla mineralogin korva kuitenkin hörähtää…
Kirjassa Honkajoki kiertää komppanian asemissa tukikohdasta toiseen seurustelemassa omaa erikoista maailmankuvaansa, mistä hyvästä joutuu lopulta myös Lammion ripitettäväksi. Honkajoen saavuttua yhdeltä näistä kierroksistaan takaisin joukkueen omaan korsuun, tiedustellaan häneltä:
”Mitenkä se edistyy Honkajoella ikiliikkuja?”
Kirjassa Honkajoki vastailee omaan tavanomaiseen tapaansa, mitä sylki suuhun tuo, mutta uudessa elokuvassa hän kaivaakin yllättäen kassistaan kirjan, josta lukee vastauksen:
”Yksi nelilukuinen symmetria-akseli tuottaa tetragonisen alkeiskopin rajapintoina pari neliötä ja kaksi paria suorakaiteita.”
!?!
Tämä kidetieteen perusteiden lyhyt tietoisku johtaa ilman sen kummempia selityksiä Lammion vakavasävyiseen puhutteluun, joka kuuluu Laineen 1955 kaanonista tarkoituksellisesti pois jätettyihin kohtauksiin. Enteellistä…
Honkajoen mihinkään mitenkään liittymätön, mutta mineralogia tietenkin miellyttävä, töräytys on peräisin sivulta 28 Pentti Eskolan kirjasta Atomit ja Kiteet, jonka kustansi Tammi numerolla 6 kansanvalistussarjaansa Aikamme Kulttuuri. Kirjan käsikirjoitus valmistui jo sodan aikana, mutta mutta, julki se tuli vasta vuonna 1948(!).
Tämä pieni ”glitch” sallittakoon, mutta kiinnostusta se silti herättää.
Elokuvan dialogi seurailee suurimmilta osin, ja myös Honkajoki-episodin aikana, lähes orjallisesti alkuperäistä ja olisikin kiinnostavaa tietää, mikä tämän sarjaan päätyneen ratkaisun taustalla oikein on… ja jos kyseessä on puhdas vahinko, miten Atomit ja Kiteet -kirjan kappale on elokuvan tarpeistoon joutunut?
No comments:
Post a Comment