Sotamies Honkajoen mineralogisesta propagandasta

Väinö Linnan sentenniaalin kunniaksi olen väkevästä yrityksestä huolimatta ajautunut lukemaan uudelleen kansalliskirjailijan tuotantoa ja viime viikonloppuna vuorossa oli magnum opus eli Tuntematon… pari viikkoa etuajassa, myönnettäköön, mutta menköön. Kirjan kyytipojaksi katselin Netflinxistä valtakunnan satavuotisiksi kolme vuotta sitten valmistuneen Aku Louhimiehen filmatisoinnin ”editor’s cutin” eli sen viisiosaisen neli- ja puolituntiseksi venytetyn version, joka muuten kokonaisuutena ylittää ainakin nyt viimeistään omissa kirjoissani Laineen klassisen 1955 tulkinnan.

Sarjan neljännessä osassa kuvataan vuoden 1943 Syvärin asemasotavaihetta, jossa joukot vähitellen tylsistyvät tappiomielialoihin samalla veistellen lampunjalkoja ja viilaillen potkurinlapoja sormuksiksi.

Jaksossa seuraillaan myös konekiväärikomppaniaan täydennysmiehenä saapuneen sotamies ”valistusupseeri” Honkajoen edesottamuksia ja pyrkimyksiä ikiliikkujan valmistamiseksi. Juho Milonoffin hieman vinksahtanut tulkinta Honkajoen hahmosta on muuten erittäin hyvä esimerkki koko Louhimiehen toteutuksessa mielestäni erityisen onnistuneesta sukupolviroolituksesta. Aika tarkkaan jakson keskivaiheilla mineralogin korva kuitenkin hörähtää…

Kirjassa Honkajoki kiertää komppanian asemissa tukikohdasta toiseen seurustelemassa omaa erikoista maailmankuvaansa, mistä hyvästä joutuu lopulta myös Lammion ripitettäväksi. Honkajoen saavuttua yhdeltä näistä kierroksistaan takaisin joukkueen omaan korsuun, tiedustellaan häneltä:

”Mitenkä se edistyy Honkajoella ikiliikkuja?”

Kirjassa Honkajoki vastailee omaan tavanomaiseen tapaansa, mitä sylki suuhun tuo, mutta uudessa elokuvassa hän kaivaakin yllättäen kassistaan kirjan, josta lukee vastauksen:

”Yksi nelilukuinen symmetria-akseli tuottaa tetragonisen alkeiskopin rajapintoina pari neliötä ja kaksi paria suorakaiteita.”

!?!

Tämä kidetieteen perusteiden lyhyt tietoisku johtaa ilman sen kummempia selityksiä Lammion vakavasävyiseen puhutteluun, joka kuuluu Laineen 1955 kaanonista tarkoituksellisesti pois jätettyihin kohtauksiin. Enteellistä…

Honkajoen mihinkään mitenkään liittymätön, mutta mineralogia tietenkin miellyttävä, töräytys on peräisin sivulta 28 Pentti Eskolan kirjasta Atomit ja Kiteet, jonka kustansi Tammi numerolla 6 kansanvalistussarjaansa Aikamme Kulttuuri. Kirjan käsikirjoitus valmistui jo sodan aikana, mutta mutta, julki se tuli vasta vuonna 1948(!).

Tämä pieni ”glitch” sallittakoon, mutta kiinnostusta se silti herättää.

Elokuvan dialogi seurailee suurimmilta osin, ja myös Honkajoki-episodin aikana, lähes orjallisesti alkuperäistä ja olisikin kiinnostavaa tietää, mikä tämän sarjaan päätyneen ratkaisun taustalla oikein on… ja jos kyseessä on puhdas vahinko, miten Atomit ja Kiteet -kirjan kappale on elokuvan tarpeistoon joutunut?

 

 

"Mineraalivaltti" - Helsingin yliopiston mineraalikokoelmiin perustuva korttipeli

Ennen koronakevättä jo jonkin aikaa muhinut ajatus Geologistet materiaalit -kurssin mineraalikuva-aineiston käytöstä hieman erityyppisessä opetusmateriaalissa otti toukokuussa ratkaisevat toteutuskynnyksen ylittäneet askeleet varadekaani Samuli Siltasen pyöritellessä erilaisia korttipeli-ideoita Twitterissä. Kesän aikana kypsyttelimme materiaaleja ja ajatuksia akatemiatutkija Jussi Heinosen kanssa ja syyslukukauden alkaessa Mineraalivaltti vähitellen alkoi ottaa muotoansa.

Mineraalivaltissa on neljäkymmentä varsinaista pelikorttia ja kaksi sääntö- ja lisätietokorttia.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja ne perustuvat 1970-80 -lukujen hittikorttipeleihin, joissa toisistaan mittaa ottivat autot, lentokoneet ja monenmoiset muut tekniset vempeleet. Mineraalivaltin idea on, että tunnistamisen kannalta relevantteja mineraalien ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ominaispainoa tai kovuutta voi verrata samaan tapaan kuin vaikkapa huippunopeutta tai iskutilavuutta. Jokin mineraali voi olla symmetrialtaan ylivertainen muihin nähden ja jokin toinen puolestaan koostumukseltaan poikkeuksellisen monimutkainen. Mineraalien tuntemus on siis myös eduksi pelipöydissä menestymisen kannalta.

Mineraalivaltissa mineraalit on jaettu kymmeneen soveltavaan luokkaan, jotka noudattelevat pääpiirteissään IMA:n (International Mineralogical Association) suosittelemaa luokittelua. Silikaattien alaluokat (jalo, soro- ja rengas, ino-, verkko- ja hohkasilikaatit) on nostettu peliteknisistä syistä pääluokkien tasoisiksi viideksi luokaksi ja fosfaatit ja sulfaatit muodostavat yhteisen peliluokan. (Kuva: Samuli Siltanen)

Mineraalien ominaisuuksien, luokittelun ja koostumustiedon opetteleminen on vuosien varrella osoittautunut monille ensimmäisen vuoden opiskelijoille hieman haastavaksi rastiksi, joten pelillistämällä tätä pänttäystä on nyt mahdollista tuoda hieman uudenlaista kulmaa opiskeluun. Samalla korttipakka toimii oivana markkinointimateriaalina ja tuo muuten usein niin mystisenä näyttäytyvää mineralogiaa myös suuremman yleisön tietoisuuteen.

Korteissa esiintyvät mineraalit ovat osa Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) geologisia kokoelmia. Korttipelin mineraaleista voi oppia lisää HY:n Geotieteiden kandiohjelman Geologiset materiaalit -kurssilla, joka on tarjolla vuosittain myös Avoimen yliopiston puolella (AYGEOK_102).

 

Nyt niitä sitten saa...

Mineraalivaltti -korttipeliä on tällä hetkellä myynnissä Helsingin yliopiston keskustakampuksella sijaitsevassa Tiedekulman kirjakaupassa. Todennäköisesti jonkinlainen verkkokaupparatkaisu Helsingin alueen ulkopuolisille mineraaleista kiinnostuneille on myös tulossa piakkoin...

 

Luomus, Kumpulan kampus ja geologiset materiaalit Twitterissä:

@luomus; @KumpulaScience; #geologisetmateriaalit