Sotamies Honkajoen mineralogisesta propagandasta

Väinö Linnan sentenniaalin kunniaksi olen väkevästä yrityksestä huolimatta ajautunut lukemaan uudelleen kansalliskirjailijan tuotantoa ja viime viikonloppuna vuorossa oli magnum opus eli Tuntematon… pari viikkoa etuajassa, myönnettäköön, mutta menköön. Kirjan kyytipojaksi katselin Netflinxistä valtakunnan satavuotisiksi kolme vuotta sitten valmistuneen Aku Louhimiehen filmatisoinnin ”editor’s cutin” eli sen viisiosaisen neli- ja puolituntiseksi venytetyn version, joka muuten kokonaisuutena ylittää ainakin nyt viimeistään omissa kirjoissani Laineen klassisen 1955 tulkinnan.

Sarjan neljännessä osassa kuvataan vuoden 1943 Syvärin asemasotavaihetta, jossa joukot vähitellen tylsistyvät tappiomielialoihin samalla veistellen lampunjalkoja ja viilaillen potkurinlapoja sormuksiksi.

Jaksossa seuraillaan myös konekiväärikomppaniaan täydennysmiehenä saapuneen sotamies ”valistusupseeri” Honkajoen edesottamuksia ja pyrkimyksiä ikiliikkujan valmistamiseksi. Juho Milonoffin hieman vinksahtanut tulkinta Honkajoen hahmosta on muuten erittäin hyvä esimerkki koko Louhimiehen toteutuksessa mielestäni erityisen onnistuneesta sukupolviroolituksesta. Aika tarkkaan jakson keskivaiheilla mineralogin korva kuitenkin hörähtää…

Kirjassa Honkajoki kiertää komppanian asemissa tukikohdasta toiseen seurustelemassa omaa erikoista maailmankuvaansa, mistä hyvästä joutuu lopulta myös Lammion ripitettäväksi. Honkajoen saavuttua yhdeltä näistä kierroksistaan takaisin joukkueen omaan korsuun, tiedustellaan häneltä:

”Mitenkä se edistyy Honkajoella ikiliikkuja?”

Kirjassa Honkajoki vastailee omaan tavanomaiseen tapaansa, mitä sylki suuhun tuo, mutta uudessa elokuvassa hän kaivaakin yllättäen kassistaan kirjan, josta lukee vastauksen:

”Yksi nelilukuinen symmetria-akseli tuottaa tetragonisen alkeiskopin rajapintoina pari neliötä ja kaksi paria suorakaiteita.”

!?!

Tämä kidetieteen perusteiden lyhyt tietoisku johtaa ilman sen kummempia selityksiä Lammion vakavasävyiseen puhutteluun, joka kuuluu Laineen 1955 kaanonista tarkoituksellisesti pois jätettyihin kohtauksiin. Enteellistä…

Honkajoen mihinkään mitenkään liittymätön, mutta mineralogia tietenkin miellyttävä, töräytys on peräisin sivulta 28 Pentti Eskolan kirjasta Atomit ja Kiteet, jonka kustansi Tammi numerolla 6 kansanvalistussarjaansa Aikamme Kulttuuri. Kirjan käsikirjoitus valmistui jo sodan aikana, mutta mutta, julki se tuli vasta vuonna 1948(!).

Tämä pieni ”glitch” sallittakoon, mutta kiinnostusta se silti herättää.

Elokuvan dialogi seurailee suurimmilta osin, ja myös Honkajoki-episodin aikana, lähes orjallisesti alkuperäistä ja olisikin kiinnostavaa tietää, mikä tämän sarjaan päätyneen ratkaisun taustalla oikein on… ja jos kyseessä on puhdas vahinko, miten Atomit ja Kiteet -kirjan kappale on elokuvan tarpeistoon joutunut?

 

 

"Mineraalivaltti" - Helsingin yliopiston mineraalikokoelmiin perustuva korttipeli

Ennen koronakevättä jo jonkin aikaa muhinut ajatus Geologistet materiaalit -kurssin mineraalikuva-aineiston käytöstä hieman erityyppisessä opetusmateriaalissa otti toukokuussa ratkaisevat toteutuskynnyksen ylittäneet askeleet varadekaani Samuli Siltasen pyöritellessä erilaisia korttipeli-ideoita Twitterissä. Kesän aikana kypsyttelimme materiaaleja ja ajatuksia akatemiatutkija Jussi Heinosen kanssa ja syyslukukauden alkaessa Mineraalivaltti vähitellen alkoi ottaa muotoansa.

Mineraalivaltissa on neljäkymmentä varsinaista pelikorttia ja kaksi sääntö- ja lisätietokorttia.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja ne perustuvat 1970-80 -lukujen hittikorttipeleihin, joissa toisistaan mittaa ottivat autot, lentokoneet ja monenmoiset muut tekniset vempeleet. Mineraalivaltin idea on, että tunnistamisen kannalta relevantteja mineraalien ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ominaispainoa tai kovuutta voi verrata samaan tapaan kuin vaikkapa huippunopeutta tai iskutilavuutta. Jokin mineraali voi olla symmetrialtaan ylivertainen muihin nähden ja jokin toinen puolestaan koostumukseltaan poikkeuksellisen monimutkainen. Mineraalien tuntemus on siis myös eduksi pelipöydissä menestymisen kannalta.

Mineraalivaltissa mineraalit on jaettu kymmeneen soveltavaan luokkaan, jotka noudattelevat pääpiirteissään IMA:n (International Mineralogical Association) suosittelemaa luokittelua. Silikaattien alaluokat (jalo, soro- ja rengas, ino-, verkko- ja hohkasilikaatit) on nostettu peliteknisistä syistä pääluokkien tasoisiksi viideksi luokaksi ja fosfaatit ja sulfaatit muodostavat yhteisen peliluokan. (Kuva: Samuli Siltanen)

Mineraalien ominaisuuksien, luokittelun ja koostumustiedon opetteleminen on vuosien varrella osoittautunut monille ensimmäisen vuoden opiskelijoille hieman haastavaksi rastiksi, joten pelillistämällä tätä pänttäystä on nyt mahdollista tuoda hieman uudenlaista kulmaa opiskeluun. Samalla korttipakka toimii oivana markkinointimateriaalina ja tuo muuten usein niin mystisenä näyttäytyvää mineralogiaa myös suuremman yleisön tietoisuuteen.

Korteissa esiintyvät mineraalit ovat osa Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) geologisia kokoelmia. Korttipelin mineraaleista voi oppia lisää HY:n Geotieteiden kandiohjelman Geologiset materiaalit -kurssilla, joka on tarjolla vuosittain myös Avoimen yliopiston puolella (AYGEOK_102).

 

Nyt niitä sitten saa...

Mineraalivaltti -korttipeliä on tällä hetkellä myynnissä Helsingin yliopiston keskustakampuksella sijaitsevassa Tiedekulman kirjakaupassa. Todennäköisesti jonkinlainen verkkokaupparatkaisu Helsingin alueen ulkopuolisille mineraaleista kiinnostuneille on myös tulossa piakkoin...

 

Luomus, Kumpulan kampus ja geologiset materiaalit Twitterissä:

@luomus; @KumpulaScience; #geologisetmateriaalit

 

Kartoita kallioperää HY:n geotieteen opiskelijoiden kanssa!

Tule mukaan tekemään Helsingin yliopiston Kallioperägeologian kenttäkurssin harjoitustehtävää! 

Tehtävän alkuperäisenä tarkoituksena oli korvata keväältä koronavirustilanteen vuoksi peruuntunutta kontaktiopetusta ja antaa opiskelijoille mahdollisuus harjoitella itsenäisesti kallioperähavaintojen tekemistä tutussa ympäristössä. Samalla tutustutaan hieman Suomen kallioperän kivilajeihin kurssilaisten tekemien havaintojen ja niistä tehdyn yhteisen koonnin avulla.

Varsinainen kurssilaisten tekemä harjoitustehtävä toteutetaan suljetulla kurssialustalla mutta havainnointiin voi osallistua kuka tahansa ja kaikki kurssin aikana kirjatut havainnot ovat mukana yhteiskoonnissa, joka päivittyy osana tätä julkaisua. Tehtävä sopii kaikille luonnosta ja kallioperän kivilajeista kiinnostuneille ja pienellä perehtymisellä myös esimerkiksi yläkoululaisille tai lukiolaisille maantiedon/maantieteen itsenäiseksi havainnointitehtäväksi.

Tehtävä on yliopiston kurssilaisille täysin vapaaehtoinen, eikä sitä tehdessä ole tarkoitus pakottaa ketään liikkumaan esimerkiksi julkisilla liikennevälineillä tarpeettomasti! Ulkona liikkuessa on muutenkin syytä muistaa turvavälit ja tilanteen mukainen toiminta.

Ajatuksena on, että geologisia havaintoja voi tehdä liikkumalla jalkaisin kotoa vaikkapa lenkkeillessä tai muuten ulkoillessa. Parhaassa tapauksessa kivilajihavaintoja voi tehdä jopa omassa pihapiirissä, lähimetsikössä tai -puistossa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on Helsingin keskustaa myöden lähes mahdotonta liikkua kovin pitkiä matkoja näkemättä kalliopaljastumaa tai louhittua kallioleikkausta. Tarkoitus on hyödyntää näitä "lähipaljastumia" kallioperähavaintojen tekemisen harjoitusaineistona.

Mitä tehdään:

Etsi kalliopaljastuma, jolla voit tehdä havaintoja suoraan kallion pinnalta niin, ettei sinun tarvitse paljastaa kalliota lisää, vasaroida murtopintaa, kiivetä vaaralliseen paikkaan tai mennä jonkun toisen pihapiiriin. Lähtökohta on, että havainto tehdään joko omassa pihassa tai julkisella paikalla kenenkään muun omaisuutta, tekemistä tai elinkeinoa häiritsemättä ja omaa turvallisuutta vaarantamatta. Varmistu kuitenkin aina, että teet havainnon kiintokalliosta, etkä esimerkiksi isosta siirtolohkareesta.

Vinkkejä kivilajien tarkasteluun, luokitteluun ja tunnistamiseen löydät mm. seuraavista osoitteista.

GTK:n Retkeilijän kivioppas (sivut. 44-55): http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_060.pdf
Kivikone-sivusto: https://www.kivikone.fi/
Geologia.fi: http://www.geologia.fi/index.php/2018/04/23/suomen-kalliopera-opetusmateriaali-gtk/

Tutki paljastuma ja kirjaa siitä ylös ainakin seuraavat asiat:

• Havainnon tekijä ja havaintoajankohta
• Sijainti sanallisesti (esim. kaupunki, kaupunginosa, puiston nimi tms.)
• Paljastuman koordinaatit EUREF-FIN koordinaattijärjestelmässä (nämä saat muuntamalla esim. puhelimen Google Maps -sovelluksesta saadut koordinaatit paikkatietoikkunan https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/ sovelluksessa tai arvioimalla havaintopisteesi sijainnin myöhemmin tietokoneella)
• Paljastuman koko (X m kertaa Y m) ja tyyppi (tieleikkaus, rantakallio, jne.)
• Paljastuman havaintopinnat (silokallio, tieleikkaus/tuore murtopinta, rapaumapinta jne.)
• Listaa paljastuman kivilajit (anna kivilajeille kenttänimet ja arvioi niiden määräsuhteet)
• Kuvaile kivilajit (raekoko, mineraalien laatu ja määräsuhteet eli moodi, suuntaus, väri jne.)
• Rakenteita ei voi ilman geologista kompassia mitata, mutta ne voi kuvailla (mainitse esim. raitaisuus, kerroksellisuus, liuskeisuus, poimuttuneisuus jne.)
• Kuvaile kivilajien suhteet toisiinsa (esim. graniitti tunkeutuu juonina liuskeeseen tms.)
• Ota paljastumasta edustava valokuva, jossa esiintyy mahdollisimman paljon kuvailemiasi asioita. Muista laittaa kuvaan myös mittakaavaksi jokin tunnetun mittainen esine, jonka mitat ilmoitat myös kuvatekstissä (esim. "Mittakaavana kynä, 11 cm").

Anna havainnollesi myös havaintotunnus, joka on muotoa KPK20-APHE-001, jossa KPK20 on kaikille kursisn havainnoille yhteinen, nelikirjaiminen tunnus muodostetaan kahden ensimmäisen etunimesi etukirjaimista ja sukunimesi kahdesta ensimmäisestä kirjaimesta (Aku P. Heinonen --> APHE) ja kolminumeroinen luku kertoo havainnon juoksevan numeron -001, -002, -003... jne. Voit siis luonnollisesti tehdä myös useampia kuin yhden havainnon, jos innostusta riittää!

Kirjoita havaintosi alla olevalle keskustelupalstalle tai lähetä ne sähköpostitse alla olevaan osoitteeseen. Alla on myös esimerkkihavainto, josta voit ottaa mallia ja koontikartta, jolle palautetut havainnot päivittyvät vähintään parin päivän välein. Havaintoja otetaan vastaan näillä näkymin ainakin toukokuun loppuun asti.

Kysymyksiä voi esittää joko tämän postauksen kommenteissa tai sähköpostitse

Kurssin opettaja:
Yliopistonlehtori Aku Heinonen
Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen osasto
aku.heinonen@helsinki.fi

Koonti 10.5.2020 (klikkaa kartta kuvasta isommaksi)

Esimerkkihavainto:

Havainnon tekijä ja havaintoajankohta

Aku Heinonen, 29.3.2020, klo 16:05

Sijainti sanallisesti

Helsinki, Hallainvuori, Viilarintien tieleikkaus

Paljastuman koordinaatit EUREF-FIN koordinaattijärjestelmässä

391774, 6677374

Paljastuman koko ja tyyppi

150 m pitkä ja n. 12 m korkea pystysuora tieleikkaus (Kuva 1).

Kuva 1. Yleiskuva Viilarintien paljastumasta.

Paljastuman havaintopinnat

Vanha tienrakennuksessa louhittu murtopinta, joka pääosin jäkälöitynyt, mutta paikoin tuoreempia kohtia, joista havainnointi vielä mahdollista.

Kivilajit

Gneissi (voisi kuvata myös graniittina ja kiilleliuskeena)

Kivilajikuvaus

Paljastuman pääkivilaji on raidallinen, voimakkaasti suuntautunut gneissi, jossa vuorottelevat tummat, biotiittivaltaiset raidat ja vaaleanpunaiset graniittiset raidat. Raitojen paksuus vaihtelee n. 1-30 cm. Tummat raidat ovat pääosin ohuempia kuin vaaleat. Tummat raidat koostumukseltaan biotiittia (100%) ja hienorakeisia. Vaaleiden raitojen mineraalikoostumus hyvin leukokraattinen, päämineraalit kalimaasälpä (80%) ja kvartsi (15-20%), vaihtelevasti plagioklaasia, mutta pääosin alle 5%. Graniittisten osien raekoko vaihtelee n. 1-50 mm (vallitseva raekoko karkearakeinen), paikoin jopa pegmatiittisia osia.

Rakenteet

Raitaisuus on havaintopinnalla pääosin pystysuoraa ja lähes lineaarista tai loivasti poimuttuvaa (Kuva 2).

Kuva 2. Paljastuman pääkivilaji, jossa näkyvät vuorottelevat tummat ja vaaleanpunaiset raidat. Mittakaava: matkakortin pitkä sivu on n. 9,5 cm.